Waterpraxis

Ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen on yksi suurimmista Itämeren ympäristöongelmista. EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti jokainen jäsenmaa laatii vesistöalueilleen vesienhoitosuunnitelmat, joihin kirjataan toimenpiteet vesistökuormituksen vähentämiseksi. Yleistasoisten suunnitelmien käytännön toimeenpano, esimerkiksi uusien  vesiensuojelumenetelmien käyttöönotto tai maankäytön muuttaminen, on kuitenkin osoittautunut haasteelliseksi tehtäväksi.

Vesienhoitosuunnitelmat kattavat useimmiten laajan maantieteellisen alueen, minkä vuoksi kansalaisten osallistuminen suunnitteluprosessiin on ongelmallista järjestää. Lisäksi on vaikea saavuttaa toteutettaville toimenpiteille yleinen hyväksyntä paikallistasolla.

Vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttaminen sekä kustannus- että ekotehokkaalla tavalla on vaativa tehtävä, sillä esimerkkejä parhaista käytännöistä ei juuri ole tarjolla. Ilman asianmukaista tietoa eri toimenpiteiden ympäristötehokkuudesta on vaikea saavuttaa riittävä poliittinen ja taloudellinen tuki niiden toteuttamiselle. Lisäksi muuttuvat ilmasto-olosuhteet ja yhteiskunnan rakenteet Itämeren alueen valtioissa asettavat haasteita tehokkaalle vesienhoidolle. Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia hankkeessa Waterpraxis – Teorioista ja suunnitelmista ekotehokkaisiin ja kestäviin käytäntöihin Itämeren tilan  parantamiseksi.

Waterpraxis jatkaa Interreg IIIB hankkeessa Watersketch (2004–2007) aloitettua työtä. Lisäksi hyödynnetään hankkeissa "Trabant", "Bernet", "Bernet Catch" ja "Astra" saatuja tuloksia.

Hankkeen työryhmä koostuu vesienhoidosta vastaavista viranomaisista sekä ympäristöteknologian, talouden, luonnontieteiden, kasvatustieteiden ja yhteiskuntatieteiden ammattilaisista, mikä takaa riittävän ammattitaidon saavuttamaan asetetut tavoitteet. Konsortio kattaa seitsemän Itämeren rannikkovaltiota taaten myös tehokkaan tiedonvaihdon ja tulosten levittämisen laajalti koko Itämeren alueelle.